perjantai 30. lokakuuta 2009

Kuvia

Pari kuvaa Seinäjoen näyttelystä. En ottanut kuvia kun ei pokkarin valo riittänyt kunnolla, ja ei päässyt tarpeeksi lähelle.

Pihka nuorten luokan kehässä, Tara juuri tuomarin takana.


Pihka


Capo

Kuvia

Kukka 5-v. päivänä silmät kiiluen

Kukka herkuttelee

Tytöt laiturilla

Pihka kiipeilee

Leikki loppuu

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Uusi viikko alkamassa

Oltiin viime sunnuntaina kuuntelemassa Tommy Wirénin luentoa koiran oppimisesta. Sai ajattelemaan ja antoi uutta perspektiiviä asioihin. On sitä itselläkin ollut hieman suolat ja sokerit sekaisin, käyttänyt eri koulutustapoja sekaisin. Innostuin myös sitten sen johdosta taas naksuttelusta, harmi että en pienestä heti opettanut asioita naksulla Pihkalle. Se on ihan hämmästyttävää miten nopeasti koira tietää mitä siltä odotetaan, kun käyttää naksua apuna.

Opeteltiin maanantaina Kukan kanssa haukkuminen käskystä ja tiistaina "high five". Ne on vielä siltä osin työn alla, että pitää vahvistaa käskysanaa temppuihin. Kukka yrittää tehdä kaikkea maan ja taivaan väliltä, jotta keksisi tempun, joka johtaa klikkaukseen. Esimerkiksi haukkuminen opeteltiin niin että ensin kriteerinä on suun aukaiseminen, josta naksutetaan JA sen jälkeen palkitaan namulla. Tämän Kukka oppi parin-kolmen toiston jälkeen. Sitten odotin jotain ääntä, tuhinaa tms, josta naksutin ja palkkasin. Lopuksi odotin kokonaista haukkua ja sitten ruvettiin lisäämään käskysanaa mukaan. Tuolla http://www.kumikana.org/koulutus/naksutin.htm on jotain perusteita naksun käytöstä, mikäli kiinnostaa. Googlaamalla löytää aika paljon tietoa myös. Täytyy hakea kirjastosta jotain kirjaa lainalle, luin lainaamani naksutinkoulutuksesta kertovan Pryorin koira ja delfiini-kirjan. Kukalle naksun käyttö sopii todella hyvin, häntä heiluu ja se nauttii siitä kun saa yrittää keksiä itse miten saa naksun pitämään ääntä.

Pihka on ehdollistettu naksulle aikapäiviä sitten, mutta sen kanssa en ole tehnyt temppuja tai muutenkaan mitään liikkeitä naksua apuna käyttäen. Aloitan nyt laatikko-leikistä, että se oppii ehdottamaan asioita ja hoksaa mistä oikeastaan on kyse. Seisomista harjoiteltiin hieman naksun kanssa viikolla. Itse kannattaa kyllä opetella juuri oikea-aikainen naksautus, ennen kuin aloittelee koiran kanssa :)

Viikolla käytiin metsässä, Kukan 5-v. synttärinä. Tytöt saivat synttärikakutkin syötyä ja hyvää oli. Torstaina käytiin koko sakki tokon vapaissa harkoissa seuran kasvihuoneella. Tosi kiva iso halli, toisessa päässä treenasi agi-porukka ja toisessa me vapaavuorolaiset. Meitä oli neljä koirakkoa paikalla ja harjoiteltiin peruskäskyjä kunkin tarpeen mukaan. Lopussa harjoiteltiin vielä vähän näyttelyihin. Tytöt olivat ihmeissään kun ekaa kertaa uudella harjoitushallilla. Mutta kivaa oli sielläkin, Kukan häntä heilui melkein koko treenien ajan. Hassua miten sille on iän myötä tullut ihan erilainen asenne tokoiluun. Nuorempana se oli usein vähän kyllästynyt, tykkäsi mennä ja olla harkoissa, mutta ei olisi oikein kuitenkaan viitsinyt. Nykyään sitten häntä heiluu ja on niin aurinkoista että ei tosikaan. Pihka on aina hieman vakava, toivottavasti sekin oppii iän myötä ottamaan treenit kevyemmin =)

Lauantaina mentiin sitten möksälle, grillailtiin ja käytiin kävelyllä. Pihka se pyöri kakkelissa, niska ja yläkroppa paikoitellen kakassa... Saivat kyllä hepulia ja rupesivat leikkimään Kukan kanssa, mutta Kukkaa teki kakan haju pahaa ja leikki loppui nopeasti =) Käveltiin Bennyn kanssa metsätietä eteenpäin, kun Pihka tulee yhtäkkiä meidän takaa, kuollut orava suussaan. Oravalla ei ollut päätä ja oli muutoin ihan ehjä (minkin tappama??), mutta jäykkä kuin kivi. Kiljuin (taas) ja sanoin irti, Pihka tiputti oravan maahan. Raukka kun aina kiljutaan ja yrittää tuoda perheelle sapuskaa. Lähdettiin mökiltä juuri ennen pimeän tuloa. Illalla juoksutettiin tyttöjä meidän viereisellä pellolla, inhottaa kun on niin pimeää. :/

Sunnuntaina aamulenkillä, klo 6 maissa, nähtiin naapurin Danny (koira), joka oli valmistautumassa hirvijahtiin. Kukka tervehti Dannya ja isäntää, neiti oli kyllä ihmeen pirteä ja hyväntuulinen noin aikaisin aamusta. On yleensä mörtsinä aamuisin, kun on aamu-uninen. Kukka vietiin vanhempien luo ja ajeltiin Pihkan kans Seinäjoelle näyttelyyn. Päästiin parkkiin, tultiin autosta ja kuului kolahdus. Joku pamautti meidän takapuskuriin parkeeratessaan meidän auton viereen. Noh otettiin yhteystiedot ja täytyy soitella huomenna vakuutusyhtiölle. Ulkopuolelta ei näy kun naarmuja, mutta täytyy tarkistuttaa että on sisäpuoleltakin ehjä. Rysäys oli sen verran kova että luulin meidän kyljen olevan kokonaan sisällä, kun puskurit tosiaan on muovia. Onneksi ei mitään sen kummempaa kuitenkaan.

Ennen kehään menoa Pihka leikki Capon kanssa ja liukkaalla lattialla meno villiintyi hieman liiankin hurjaksi. Pihka kiittää leikkiseurasta :) Yksi mäyris tuli ahtaalla käytävällä vastaan ja kaulaili Pihkaa, Pihka vaan väisti ja jatkoi matkaa, huomasi että sekin yllättyi tilanteesta. Tilanne oli kyllä koomisen näköinen, mistäköhän sille tuli mieleen ohikulkiessa hypätä ja ottaa tassuilla kiinni bullmastiffin kaulasta. =D

Pihkan kasvattaja Paula näytti Pihkan ja mua jännitti ihan sairaasti, sydän hakkas viittäsataa. Pihka esiintyi mallikelpoisesti ja meinasin pakahtua ylpeydestä pelkästään siitä! Tosi hienoa, vielä kun ekaa kertaa joku toinen kun minä on sen kanssa kehässä. Suuret kiitokset handlerille! Neljä narttua oli paikalla, Pihkan luokassa (nuorten luok.) kolme. Pihka sai EH:n ja oli luokkavoittaja. Olen todella tyytyväinen tulokseen, uskalsin juuri ja juuri varovaisesti toivoa EH:ta. Olisi nyt vaan antanut ERIn, kun kerran tyyppi oli hänen mielestään erinomainen. =D Mutta tällä kertaa näin ja seuraavalla kertaa jotenkin muutoin. Arvostelusta ymmärsi noin puolet, sanat eivät osittain olleet ruotsia, joten oli mahdotonta täysin kääntää. Arvostelun voi lukea sivun oikealla puolella olevan linkin "Pihkan näyttelyarvostelut" takaa. On kirjoitusasussaan. Pihka on nukkunut koko iltapäivän, näyttelyreissu vei kyllä mehut neidistä.

tiistai 20. lokakuuta 2009

Kukka 5 v.!

Tänään vietettiin Kukan synttiksiä. Iltapäivällä treenattiin ja illalla mentiin metsään vaeltelemaan. Onneksi oli taskulamput mukana, kun pimeä tulee niin aikaisin. Sitten värkättiin kakku ja herkuteltiin se pois. Lisää kuulumisia myöhemmin, tähän neidistä vielä synttärikuva. On kyllä ihan kypsän näköinen kun pitää poseerata ja tonnikala-kermaviili-lihapullakakku tönöttää herkullisena vieressä.

Onnea onnea rakas Kuukunen!

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Kuulumisia

Eipä tässä hirveästi ole ehtinyt tapahtumaan. Pihkan ripuli parantui, mutta sitten hiiva rupesi kiusaamaan ripulin seurauksena. Korvat ovat puhtaat, mutta ihossa hiiva haisi aika vahvasti. Lisäsin ruokaan päivittäin lusikallisen happamaa puolukkaa, omenaviinietikkaa ja valkosipulin kynnen. Maitohappobakteerit tietenkin mukana koko ajan. Muutamassa päivässä haju rupesi katoamaan hiljalleen, joten bakteerikanta on ilmeisesti normalisoitunut.

Kukalla sen sijaan on ollut toispuoleista anaalivaivaa. Saadaan se nyt tyhjennettyä itsekin, ettei tartte viittäkymppiä maksaa kun käy tyhjentämässä lääkärillä. Googlasin netistä apuja anaalivaivoihin, ja amerikkalaisilla sivustoilla ehdotettiin annettavaksi kurpitsaa ruuan mukana. En tiedä johtuuko kurpitsan teho kuiduista vai jostain muusta. Hain Kukalle syksyisen oranssin kurpitsanpalan kaupasta ja soseutin monitoimikoneella. Pakastimesta on sitten helppo ottaa sulamaan ja laittaa pari lusikallista ruuan sekaan. Täytyy raportoida tuloksista, vaikka tutkimuksen otanta jääkin aika pieneksi :)

Hieroja kävi torstaina käsittelemässä molemmat tytöt. Kukka on kuulemma hyvässä kunnossa, mutta hieman saisi läskiä polttaa pois ;) Lihasta Kukalla on enemmän kuin Pihkalla, hieroja sanoi sen tosin olevan tyypillistä, ei nuori koira ole vielä kehittynyt täyteen massaansa (=lihasta) ja kuulemma hyvä niin. Pihka vielä raukka laihtui kilon verran ripulin aikana. Kukka astuu tasaisesti, koska sillä oli paikoitellen aavistus jäykkyyttä tasaisesti koko lihaksen alueella. Jos astuisi enemmän toisella, niin jäykkyyttä olisi lihaksessa paikoitellen. Tosi helpottavaa kuulla että se astuu tasaisesti, kun siitä varoiteltiin niin paljon leikkausten jälkeen. Pitää kuntouttaa huolellisesti, että tasapaino tulee normaaliksi. Toinen hieroja sanoi että on mahdoton saada monta kuukautta konkannutta kuntouttamatonta koiraa astumaan enää tasaisesti. Joten oli tosi helpottavaa kuulla että askellus on tasainen, kun itse olen kyttäillyt ja välillä kuvitellut että paino on enemmän toisella puolen. Pihka jaksoi hienosti maata tunnin, vaikka välillä oli tylsää ja haukotteli ääneen. Välillä rupesi kutittamaan kun hierottiin tassuja ja potkutteli takajaloillaan :) Maahankin meni käskystä ja käännettiin neiti vaan kyljelleen siitä. Kukka on tottunut hierottava, vaikka ei ensin tajunnut mitä on meneillään, kun ei ollut sama hieroja kun on tavannut olla.

Kukka oli kuitenkin kaiken kaikkiaan hyvässä kunnossa, eikä mitään epänormaaleja jumeja tällä kertaa ollut. Pihkalla oli toisella puolen edessä hieman jumia ja lanteissa oli vähän turvotusta. Turvotusta pitää seurailla, johtunee lihakseen kerääntyneestä nesteestä, joka ei liiku kunnolla. Ei siis ollut arka tai kipeä. Hieroja sanoi että Pihkalla on jostain syystä aika lyhyet lihakset lanne/lantio-alueella ja näytti miten venytellään alueen lihaksia pidemmäksi. Tämä saattaa myös vaikuttaa askelluksen pituuteen, josta onkin jonkin kerran näyttelyissä huomautettu ja vaikuttaa myös lanteen malliin. Samaten Pihkaa pitää rullailla, kuten Kukkaakin ollaan rullailtu, ettei iho jumita kiinni lihakseen. Tällä kertaa kävi tosiaan toinen hieroja (mies), hänellä oli erilainen tekniikka. Hän hieroi lihasta poikittaissuuntaan, joka avaa lihakset paremmin ja on mukavampaa koiralle kun turkki ei veny mukana ikävästi. Meillä aiemmin käynyt hieroja hieroo siis eri tavalla.

Seuraavan kerran hierotaan kuukauden tai parin päästä. Täytyykin ostaa Pihkalle oma BOT-loimi, Kukalla se on toiminut todella hyvin. Ei meillä ainakaan tavallinen takki lämmitä samalla tapaa kuin back on track-loimi. Sitä voi pitää päällä vaikka koira on takin alta tosi kuuman tuntuinen. Tavallista takkia ei voi pitää niin kauan että on lämmin, Kukalle tulee kuuma ja hakeutuu viileään paikkaan läähättämään. Suosittelen, täältä löytää lisätietoa http://www.backontrack.eu.

Ollaan vain lenkkeilty ja käytiin kyttäilemässä lintuvuorellakin. Tytöt pääsivät juoksentelemaan ja juoksentelun päätteeksi käytiin vielä tutkimassa aluetta. Hiekkatieltä tuli jokin eläin meitä kohti ja katsoin että voi ei, irlanninsetteri irti. Höh, mitä vielä. Kettu se hömpötti tulemaan meitä kohti eikä meinannut huomata meitä! Pysähtyi sitten viimein huomattuaan ja jäi seisomaan paikoilleen, kun käveltiin tosi läheltä ohi. Mikä ihme kettuja vaivaa?! Ollaan neljä kettua tänä syksynä nähty ja kaikki ovat jääneet tuijottamaan. Olisi ehkä syytä rynnätä pakoon eikä jäädä tuijottelemaan ihmisiä ja koiria.

Viime viikonloppuna käytiin taas pidemmällä metsäretkellä. Harmitti vain kun ei tullut evästä mukaan, mutta mennään sitten lauantaina taas ja otetaan eväätkin matkaan. Lenkki meni hienosti ja kiipeiltiin välillä aika vaikeita maastoja, lähinnä emännällä tuli koipi kipeäksi. Kasitietä kotiinpäin mennessä meinasi kyllä silmät tippua, jokin maantienvärinen keskikokoinen kiharakarvainen koira jolkottaa autojonoa vastaan. Autojono oli juuri ohittanut puimurin, joten onneksi vauhti oli hidas. Autoletka jatkoi matkaa koiraa väistäen ja me pysähdyttiin. Kauempana oli yksi auto pysähtynyt katsomaan ja vastakkaisella kaistalla yksi pysähtyi myös. Yritin saada koiraa houkuteltua autoon, tuli auton viereen ja lähti samantien pakoon. Taisi säikähtää takapenkin tyttöjä. Oli sen verran varautunut koira että ei uskaltautunut ihan lähelle. Toinen auto sitten rupesi ajamaan hiljalleen koiraa autolla eteenpäin, me tultiin perässä valoja vilkutellen, liikennettä oli ja 80 km/h rajoitus tiellä... Pysähdyttiin tien sivuun, kun koira lähti pellon poikki kävelemään. Otettiin Kukan remmi ja tyttöjen lihapullat mukaan. Koira jäi mäen päälle seisomaan, haukkui ja murisi. Benny käveli ohi ja meni kysymään pihassa seisovalta mieheltä onko heidän koira. Ei ollut kuulemma tuttu koira. Yritin houkutella syömään lihapullaa, ja heitin itsestäni pois pienen murun, jonka koira söikin. Ei tullut silti luokse vaikka näytin pussia ja lihapullia kädessä, puhuin rauhallisesti ja yritin houkutella luokse. Noh, viereisestä talosta tuli mies ulos ja Benny huusi samantien että onko tuttu koira. Joo, oli tuttu. Vierailulla, hoidossa oleva koira, joka ei kuulemma ole tavannut lähteä pihasta mihinkään... Koira käskettiin sisään ja kauhistelivat kun oli juossut kasitiellä.. huh, onneksi ei jäänyt auton alle! Ollaan löydetty neljä karkulaista alle parin vuoden aikana. Kaksi viety tarhalle ja kaksi löytänyt kodin ennen kuin on tarvinnut viedä. Tämä oli ensimmäinen koira joka ei tule luokse kutsusta, muut ovat kiivenneet autoon :) Onni onnettomuudessa tällä kertaa.

Eilen haettiin ankkamassaa ja hanhimassaa lempimuonan autolta. Tänään sitten oli vuorossa kennelrehun auto, josta haettiin kalkkunaa ja poroa. Tytöt syövät nyt toista säkkiä Profinen kalkkuna-peruna-maissia. Tilasin myös säkin Canidaen ALSia, viljattomana versiona. Pihkan korvat pysyvät näköjään puhtaina, kun ei saa nimeksikään viljoja ja maitotuotteita. Kanapuhti oli Lempimuonalta loppu, joten tein itse pitkästä aikaa kasvissosetta ja sekoitetaan sitten itse omatekoiset Puhdit kotona. (Tytöt syövät aamuaterialla napua ja illalla sitten muuta.) Tilasin netistä myös maitohappobakteeritabletteja, Dorwestin Keeper’s mixiä kilon pönikän sekän hyljeöljyä purnukan.

Seinäjoelle ollaan menossa vajaa parin viikon päästä. Ei ainakaan jännitä vielä, ei kyllä olla jaksettu miettiä edes näyttelyitä, on ollut vähän muuta mietittävää viime aikoina. Pitää ottaa nyt taas viime tingassa ja vähän harjoitella jossain pihalla seisomista ja juoksemista, vaikka aina se on eri asia näyttelyssä. Kotona seisoo kuin tatti ja näyttelyssä istuisi kuin tatti.. :)

Viikonloppuna sitten mennään metsäretkelle ja sunnuntaina luvassa Tommy Wirenin luento koiran oppimisesta. Täytyy ottaa kamera mukaan, että saa neideistä jotain uusia kuvia blogiin.

lauantai 3. lokakuuta 2009

Hui hirvi!

Aamulenkin jälkeen käytiin katsastamassa auto, jonka jälkeen suunnattiin eläinkauppaan. Bongasin lehdestä ale-kupongin, jolla sai tarvikkeista -20%. Haettiin toinen dental kong kupongilla, hintaa tuli 15 e ja risat. Meillä on neljä kongia, mutta tätä yhtä mallia on helpompi ja nopeampi täyttää. Tuli mieleeni kongeista että lähetettiin joskus aikoja sitten, kun Kukka sai ekan konginsa, kuva kongien valmistajalle Wall of fame'en. Sinne Kukan valokuva sitten ilmestyikin :) Kuvan voi käydä katsomassa sivulla http://www.kongcompany.com/gallery.asp Kun kirjoittaa breed-kohtaan bullmastiff tai name-kohtaan Kukka, Kukan kuva tulee esiin. Kuvassa on siis tämä dental kong, jota meillä on nyt kaksin kappalein.

Käytiin kaupassa hakemassa sapuskaa kotiin ja sen jälkeen lähdettiin matkaan tyttöjen kanssa. Tarkoitus oli mennä Raippaluotoon metsään. Hirvimiehiä oli metsällä, autoja joka puolella. Ajettiin jonkin matkaa tietä ja noin 50 m päässä meidän autosta hirvi meni tien yli! Säikähdettiin todellakin. Matkaa olisi ollut vielä jonkin verran ajettavana, joten käännyttiin ja mentiin Maksamaalle sen sijaan. Hirviä toki sieltäkin löytyy, mutta metsästäjiä ei näkynyt yhtään ja aitoja on jonkin verran, joten pienemmällä todennäköisyydellä törmää hirveen.

Metsäretki meni tyttöjen kohdalla sitten osittain uintiretkeksi, eikä tosiaan ollut mitenkään lämmintä. Emännät kahlasivat mahaa myöten vedessä. Kukka käveli lähinnä meidän kanssa tänään, mutta Pihka viiletti menemään edestakaisin. Harjoiteltiin tietenkin samalla tänne-käskyä, lihapullat palkkana. Kivaa oli metsässä ja jätettiin tytöt kotiin odottelemaan, kun käytiin hakemassa pari leffaa. Pihka oli kuitenkin sen verran väsynyt lenkistä, että oli vain nukkunut odotellessaan Kukan kanssa.

Nyt on sitten itsetehty kebab uunissa huomista varten, vielä pari tuntia paistoaikaa jäljellä. Saa nähdä miten onnistuu, tytöt olivat ainakin innoissaan mukana tekemässä. Iltalenkki vielä tekemättä, kunhan tytöt tuosta heräilevät ruuan jälkeen :)

perjantai 2. lokakuuta 2009

Topeja ja pakkasia

Pihka oli ripaskalla hieman vajaa viikon. Ilmeisesti Vaasassa on ollut sitä liikkeellä jonkin verran. Kukalle ei tosin tullut oireita, joten en ole varma oliko kulkutauti kyseessä kuitenkaan. Parani itsekseen, ei tarvinnut käydä lääkärissä.

Viime viikonloppuna käytiin sitten samoilemassa metsässä. Pihkalla ei puhti edes pitkistä metsälenkeistä lopu, mutta Kukka jäi makoilemaan meidän viereen kun jäätiin takaisintulomatkalla metsän laidalle juomaan kaakaota. Pihka säntäili ympäriinsä ja molempien naamat oli kuin auringot. Kukka on tosi hauskan näköinen kun töpöttää innoissaan liivi päällä menemään, silmistä ja eleistä näkee että on aivan maailman mahtavinta kulkea metsässä. Metsässä löytyi runsaasti harvennettuja risukasoja. Kukka rymistää läpi ja Pihka poukkoilee yli :) Ollaan löydetty tosi kiva ”oma” paikka; maasto on vaihteleva, pehmeää sammalta, aika vähän kiviä , ojien/risukkojen yli hyppimisiä ja kaiken kukkuraksi löydettiin vielä metsänhoitotie, jota pitkin kuljettiin kun haluttiin välillä ”levätä”.

Kaupungin lähettyviltä sitten yritettiin vielä etsiä sopivia juoksutuspaikkoja. Meidän viereinen pelto on nyt niin täynnä myyriä, että en viitsi tyttöjä viedä sinne ennen kuin lumet tulevat. Pihkalla oli nimittäin yksi päivä suussa kuollut myyrä, seuraavana päivänä sai kiinni aamukuudelta nuokkuvan laulurastaan, RIP laulurastas... Sillä on paljon saalisviettiä. Onneksi päästää irti käskystä vaikka olisi mikä raato (=aarre) suussa, en nimittäin ilkeäisi kaivaa myyränraatoa suusta paljain käsin. Kukalla taas ei juurikaan saalisviettiä ole. Innostuu esim. myyrästä, mutta siihen se sitten jääkin, ei viitsi lähteä perään tai jos elukka pitää ääntä, niin perääntyy.

Pari kertaa ollaan nähty meidän talon kulmilla kettuja. Ja kun löydetään kettujen ulostetta, niin Pihkahan haluaisi pyöriä niissä, tosi kiva juttu. Kerran on joutunut pesulle, nyt osaan olla sen verran varuillaan, että ei pääse kasoihin pyörimään. Kukka nyt ei ikinä missään kakassa pyörisi, iso yök, tassut likaantuu ja kaikkee =) Kotona Pihka on viihtynyt takapihassa karviaispuskan äärellä. Se nousee niin että saa yläoksiltakin marjat parempiin suihin. Ei meille muille niitä marjoja ole oikein riittänytkään. Kukka on käynyt pari kertaa syömässä, mutta ei tykkää kulkea enää takapihalla. Pihka tekee sinne tarpeitaan ja neiti hienotassu ei missään likaisessa ruohikossa kulje...

Ei olla mitään erikoisempaa hommailtu viime aikoina. Mihinkään harkkaryhmiin ei olla talveksi menossa, jälkiharkkoihin mennään niin kauan kun nyt niitä pystytään pitämään. Yritetään treenailla hieman kotona tokoa, mutta aika vähälle on jäänyt. Keskiviikkona oltiin keskustassa kävelemässä kun tultiin kyläilemästä. Tavattiin kaksi Topia peräkkäin :) Tytöt painivat keskenään kasarmintorilla ja ensin lenkillä oli ranskanpulla Topi. Topi kurkisteli tyttöjen leikkiä ensin hiekkakasan takaa. Pihka vauhdikkaaseen tapaansa ryntäsi empimättä Topin luo ja pyysi leikkimään. Topi innostui naisista kovasti, vaikka sitä hieman jännittikin kun isot tytöt tulivat haistelemaan. Tytöt leikkivät ensin Topin kanssa. Sitten lenkillä tuli myös kultainen noutaja Topi, joka leikki myös tyttöjen kanssa. Pihka pysyi vaivattomasti 7 kk vanhan kultsin mukana. Yhtä ketterästi ja nopeasti liikkui kuin pieni ja kevyt noutaja. Kukka komensi pentua ja yritti myös juosta parivaljakon kanssa. Kukka kun pitää niin kovaa ääntä leikkiessään, niin en sitä ihan vallattomasti viitsi päästää juoksemaan kun ihmiset ei aina tajua mistä on kyse. Eikä ihan hyväkään päästää kevyen nuoren koiran kanssa 90 kiloa bullukkaa rymistelemään päättömästi. Hauskaa siis oli ja vauhtia riitti. Kukka ei olisi halunnut lähteä jatkamaan matkaa, vaan jäi pyörimään selälleen ja katseli Topin perään.

Otettiin myös kongit käyttöön pitkästä aikaa. Toivottavasti tytöillä päivä sujuu joutuisammin kun on touhua pidempään. Pihka on nimittäin kyllästynyt naudannahkaluihin. Saa hammashoito- ja naudannahkaluun kun lähdetään aamulla töihin. Luut ovat poikkeuksetta löytyneet tiskipöydältä. Ihmettelin aluksi mitä varten luu on tiskipöydällä kun tulen kotiin, mutta neiti rupesi joka päivä nostamaan luun joko tiskialtaaseen tai pöydälle, joten tajusin vihjeen :) Aamulla saivat (tyttöjen mielestä) järkyttävän pienen ruoka-annoksen, ja loput ruuasta tungettiin kongeihin. Kukkaa nyt ei haittaa, lepäilee, katselee ikkunasta ja odottelee kotona, mutta Pihkalle käy usein pitkäksi aika. Kiipeilee ja keksii itselleen päätöntä tekemistä. Oli eilen ottanut hyllylevyn, josta oli pyöristänyt kulmat. On roskiin meneviä levyjä, mutta ei kiva jos raskas levy olisi tippunut hyllyltä päälle. Kongi on viihdyttänyt Pihkaa tämän viikon ihan mukavasti.

Vanhempien luona Pihka on keksinyt ”hauskan” tempun. Menee kaivelemaan isän työkassia, isä ryntää ottamaan kassia pois ja Pihka tulee salamana isän tuolille keittiön pöydän ääreen istumaan =) Tätä on tapahtunut kolme kertaa ja nyt enää ei mennä jekkuun. Neiti ajatteli jo varmaan että ei ihan fiksu voi olla, kun menee samaan lankaan näin monta kertaa.

Ilmat on selkeästi kylmentyneet, mutta toisaalta hyvä, ei tartte pelätä käärmeitä. Huomenna käydään aamusta katsastamassa auto ja suunnataan metsäretkelle sen jälkeen. Sunnuntaiksi kun oli luvattu sadetta ja kylmää.