tiistai 22. kesäkuuta 2010

Tuuri 12.6.

Tuurin miljoonakoira 12.6. ja kuulumisia

Lähdimme Tuuriin jo edellisenä iltana matkailuautolla. Yövyimme camping-alueella, kivenheiton päässä näyttelyalueesta. Yöllä satoi kuin saavista kaatamalla. Mutta onneksi yhdeksältä aamulla ei vettä tullut enää kuin saavista, joten lähdimme näyttelypaikalle kolme varttia ennen näyttelyn alkamista.

Kuusi bullmastiffia oli ilmoitettu näyttelyyn, kaksi urosta ja neljä narttua. Tutuista koirista oli Pihkan sisko ja veli mukana, sekä myöskin Pottu. Minua ei jostain syystä jännittänyt yhtään, kehässä huomasin jossain välissä että sydän hakkasi hieman normaalia lujempaa, mutta muutoin olin melko rauhallinen. Sain vinkkiä ennen kun oltiin päästy kehään, että tuomari olisi tarkalla tuulella, mutta en sitä sen ihmeemmin ajatellut, kun en odottanut muutenkaan mitään näyttelyltä. Pihka oli touhukkaalla tuulella, joten juoksi hyvin ja seisoi paikoillaan tosi hyvin. Näytti tykkäävän tuomarista ja kehätoimitsijasta, häntä heilahti aina kun katsoi heihin päin ja yritti kerran jopa käydä muiskauttamassa kehätoimitsijaa suulle. Kovasti tein joskus hommia, ettei riekkuisi ja olisi niin Pihkamaisen yli-onnellinen hepulipeppu siellä kehässä, mutta ehkä on parempi että saa olla kehässä vapaammin, jotta innostuu juoksemaan ja on oma aurinkoinen itsensä sielläkin. Parempi että käy muiskauttamassa suulle pusut kuin se että laahautuu mun perässä onnettoman näköisenä. Kuulin kun tuomari kommentoi iloiseen sävyyn että "nyt tuli päivän paras purenta...", mutta muutoin en sitten kuullut juuri mitään arvostelusta kun oli teltan sisässä, joten minulla ei ollut hajuakaan arviosta. Juostiin vielä toisen kerran ympäri ja sitten saatiin vaaleanpunainen nauha kouraan. Olin tosi tyytyväinen siitä.

Kehään piti vielä takaisin, Pihka sai PN1-nauhan ja Serti-ruusukkeen, sitten vielä esittäydyttiin Potun kanssa ja leuat loksahti kun tuomari tuli kättelemään. Katsoin Bennyä, mutta se ei näyttänyt tietävän miten kävi. Oli kuulemma tajunnut että täytyi mennä tosi hyvin, kun jopa minä hypähdin ilmaan kehässä. =) Pihka sai ROP-ruusukkeen ja Pottu VSP-ruusukkeen. Tuomari sanoi että tykkäsi Pihkan tyypistä enemmän. Pihka oli siis ROP, sertin kera.

Pomppelehdittiin kehästä ja Pihkalla ei ollut hajuakaan mistään ruusukkeista, mutta hauskaa sillä kuitenkin oli, kun sai parin koiran kanssa leikkiäkin. Sai vielä syödä loput makkarat ja lihapullat pussista. Ja tällä kertaa tuomari ja kehätoimitsija olivat sen mielestä mukavia. (Vaikka kyllä Karijoellakin tuomari oli sen mielestä hieman hauska tyyppi.) Kyllähän se itsellekin vaikuttaa että varsinkin kehätoimitsija olisi ystävällinen ja avulias, tilanteen tasalla, vähentää jännitystä. Nyt kun ei jännittänyt niin pystyi itsekin keskittymään siihen esittämistilanteeseen paremmin.

Haettiin myöhemmin sitten pokaalit ja ruokakaupasta sai vielä hakea kolmen kilon ruokapussin palkinnoksi. En olisi muistanut tai hoksannut edes koko pokaaleja itse... Puoli neljän maissa oli sitten vasta loppukehät ja silloin iltapäivällä sitä vettä rupesi tulemaankin kuin saavista. Kehän alettua hieman tihkutti, mutta eipä sillä enää ollut väliä kun oli ihan likomärkä valmiiksi. Pihka oli kuin uitettu koira kehässä, mutta arvasin jo esiarvostelussa miten käy. Tuomari tutki kunnolla esiarvostelussa koirat jotka varsinaisesta ryp-kehästä sitten otti jatkoon, muut juoksivat kolmion ja hieman vingutti lelua nenän edessä. Pihka ei sitten siinä vaiheessa enää oikein jaksanut innostua koko touhusta, mutta selvittiin kuitenkin kunnialla loppuun saakka.

Päätettiin jäädä vielä yöksi, ettei tarvinnut lähteä kamalassa säässä pitkän päivän jälkeen ajelemaan kotiin. Kaupasta haettiin kaurahiutalepaketti ja pari pakettia lihaa, jotta tytöt saivat jotain syödäkseen, ruokaa kun varattiin vain yhdelle päivälle. Itse käytiin haukkaamassa Alavuden huoltsikalla evästä. Camping-alueella oli paljon koiria, joten sain Kukan kanssa treenata hieman myös seuraamista häiriön alla. Käytiin pitkä lenkki illalla ja kuljettiin toisella puolen katua, kun Kukka bongasi Mustin & Mirrin myymälän Tuurissa. En tiedä tietääkö mikä kauppa on kyseessä kun sanotaan kaupan nimi vai tunnistaako tarrat ikkunoissa. Kauppa oli toisella puolen tietä ja Kukka veti Bennyn kaupan seinustalle ja lähti etsimään sisäänkäyntiä. Minä tulin Pihkan kanssa perässä, ei ensin tajuttu mitä Kukka nyt meinaa. Odotteli sisäänkäynnillä että ovi avautuisi ja lähti kyllä sitten meidän mukaan loppujen lopuksi suosiolla, kun kukaan ei avannut ovea. Kukka on kyllä joskus hieman liian fiksu :) Seuraavana päivänä sitten käytiin autolla kyseisessä kaupassa ja oli ihan tohinassa kun tultiin sieltä, joten selvästi tiesi mikä kauppa on kyseessä. On ollut siis Vaasassa kolmessa lemmikkiliikkeessä ja siitä on aivan kauhean mukavaa päästä mukaan kauppaan. Ekan lelunsa meille tullessa sai valita Musti & Mirristä, joten on ollut jo pitkäaikainen asiakas. Joskus Kukan äly kyllä ihan säikäyttää, se osaa lukea tilannetta, oppii sanoja vaikka sille ei edes opetettaisi ja muistaa asioita välillä liiankin hyvin. Kukka oppii toko-liikkeet ja kaikenlaiset muut temput todella nopeasti. Pihkan kanssa on sitten taas välillä sormi suussa, miten opettaisi, kun ei meinaa hoksata. Molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa, niin kuin aina kaikessa ja kaikissa, mutta molemmat on silti yhtä ihania tyttöjä! Pihka sai Tuurista uuden lelun ja pysähdyttiin vielä jäätelölle Seinäjoella. Uusi lelu on ollut kiva, lempilelut lohis ja lutku-nalle onkin klinikalla tällä hetkellä odottamassa parsimista.

Olimme lähteä Porin näyttelyyn heinäkuussa, mutta sainkin sitten loman sattumoisin hieman myöhemmäksi, että päästään taas Ouluun. Kuopio olisi ollut mieluisampi vaihtoehto tänä vuonna, mutta ei ole vapaata silloin, niin valittiin sitten Oulu. Sielläkin oli ihan kivaa viime vuonna, vaikka ei tällä kertaa olla viikkoa reissussa, niin kuin oltiin viime kesänä. Sitten ohjelmassa on vielä erkkari ja siinä meidän näyttelyt onkin tälle kesälle, eikä muita suunnitelmia ole tällä hetkellä. Joulukuussa olisi kiva lähteä Helsinkiin pitkästä aikaa, mutta täytyy sitten katsoa lähempänä onko intoa, vai jääkö seuraavat näyttelyt sitten kesälle 2011.

Oltiin Pihkan kanssa ilmoittauduttu kaksipäiväiselle rally-toko -kurssille, mutta harmillisesti se jouduttiin peruuttamaan. Päästään sitten mukaan kun seuraava kurssi järjestetään, toivottavasti vain pystytään osallistumaan silloin. Tänä kesänä otetaan rauhallisesti, touhaillaan kotona ja treenataan hieman tottista ja jälkeä, käydään uimassa, lenkkeillään ja kotona on kyllä hieman rempattavaakin.



Kukka valmiina lähtöön.

Tytöt kotipihassa.


Pihka poseeraa ruusukkeiden ja pokaalien kera.

Pihka lepää äiteen kanssa.

Manu ja Tellu.